• Kunnon nautapihviä etsimässä

    Oikeaan kypsyyteen paistettu nautapihvi rosmariinin ja pippurikastikkeen kanssa sekä hyvä viinin valinta on klassikkomuotia sekä Euroopassa että Amerikassa – ja tällä tarkoitan sekä Etelä- että Pohjois-Amerikkaa. Skotlannista saapuneet aberdeen angus -rotuiset lehmät ja sonnit ovat nautapihvien ykkösluokkalihaa, mutta niiden lisäksi on olemassa muitakin hyvän pihvin karjarotuja Ranskasta Irlantiin ja Argentiinasta Yhdysvaltoihin.

    Kunnon nautapihviä etsimässä

    Lihatiskin Edessä

    Hyvä nautapihvi alkaa oikeasta lihan valinnasta. Siinä on nimittäin tuskaa jo sen verran, että harmittaa useammin kuin onnistuu: hyvä naudanliha menee pääosin ravintoloihin, joissa se toki paistetaan pyytämään kypsyyteen ja välillä se on ihan syötävääkin, mutta hintakin on kotigrillillä tehtyyn pihviin nähden viisikertainen ja vastuu huonommin onnistuneesta pihvistä on ravintolakokilla eikä itsellä, jolloin sen voisi vielä hyväksyä. Välillä sitä oikeaa marmorilihaa kuitenkin saa, ja se kannattaa hankkia aina kun mahdollista, sillä seuraava hyvän naudanlihan myynti saattaa tapahtua vasta useamman kuukauden kuluttua. Marmorilihaksi hyvää pihvinautaa sanotaan sen vuoksi, että siinä näkyy ohuita valkoisia rasvalankoja, jotka ovat tasaisesti levittäytyneet koko pihvin pinta-alaan ja paiston aikana luovat pihvin mehevyyden.

    Helppo Pilata Väärällä Lämmöllä

    Kun halutaan vain kunnon nautapihvi eikä mitään muuta, lihan lisäksi riittävät suola, pippuri ja voi. Kotigrillikin pitää olla eli homma onnistuu parhaiten joko kesämökillä tai vaatimattomammin kerrostaloasunnon parvekkeella. Reseptejä voi olla monenlaisia, mutta ensimmäinen sääntö on se, että lihaa ei koskaan lähdetä suolaamaan ennen paistoa. Perinteinen nautapihvin resepti pitää sisällään paljon erilaisia nyansseja, ja niihinkin kannattaa tutustua ennen kuin lähtee pilaamaan kallista ja herkullisen näköistä lihapalaa. Toinen tärkeä nyanssi onkin se, että pihvin pitää olla huoneenlämpöinen paistamisen alkuvaiheessa eli jääkaapista suoraan grilliritilälle nostettu liha ei hyväksi pihviksi muutu. Kypsyystaso täytyy päättää ennen paistoon ryhtymistä, sillä jos kypsyysluokkiin rupeaa tutustumaan kännykästä sen jälkeen, kun liha on jo ritilällä, siitä tulee ylikypsä. Sopiva nautapihvin paksuus on vähintään 2,5 senttiä, sillä ohuemmasta pihvistä tulee aina liian kypsä ja yli 4 senttimetrin paksuisen pihvin kypsyysastetta on vaikea valvoa pintoja polttamatta. Kypsyysasteita on perinteisen suomalaisen luokittelun lisäksi paljon enemmän ja kannattaa käyttää jenkkiläistä tai skotlantilaista luokittelua ainakin omassa mielessä, sillä näiden paikkojen kaverit tietävät asiasta paljon enemmän kuin Pohjoismaiden parhaat ravintolakokit.

    Helppo Pilata Väärällä Lämmöllä

    Oikea Viini Kruunaa Illallisen

    Vaikka viini ei yleensä kuuluisikaan perheen ruokatottumuksiin, nautapihvien kanssa sitä täytyy olla. Ei ole mikään pakko juoda kokonainen pullo, mutta lasillinen argentiinalaista punaviiniä on oiva kruunaus nautapihvi-illalliseen, sillä argentiinalaiset saivat kehitettyä viininsä täydellisiksi naudan kanssa nautittaviksi juomiksi. Nautaan sopii eniten kuiva ja tanniininen malbec-rypäleistä tehty viini, ja Argentiina sekä Chile ovatkin parhaita kyseisen viinin alkuperämaita. Pippurikastikkeen ja hyvän viinin lisäksi nautapihvejä voi syödä grillattujen vihannesten kanssa, jotka esimarinoidaan pienessä määrässä balsamico-etikkaa, mutta tätä monipuolisempi ruokavalikoima ei enää anna keskittyä tähän klassikkoruokaan vaan vie huomion muualle.