• Kylmä keitto on kesän pelastus

    Kuinka usein tuleekin kesällä sellainen olo, että kovaankaan nälkään ei pysty syömään kunnolla eikä tee mieli mitään muuta kuin kylmää vettä ja mielellään sitruunan kanssa… Tämän jälkeen jotkut yksin asuvat naiset tuijottavat vaa’an näyttämiä lukemia itseensä tyytyväisinä, kun taas perheäidit sekä alkuperäiseen painoonsa ja ulkonäköönsä tyytyväiset rouvat miettivät, miten saisi omat energiatarpeet tyydytettyä myös kesän helteessä, kun yksi pieni ajatuskin lämpimästä ateriasta saa olon huonoksi?

    Kylmä keitto on kesän pelastus

    Ratkaisuja On Ollut Jo Pitkään

    Ja näitä ratkaisuja saa ainakin Espanjasta ja Venäjältä. Espanjan kanssa kaikki on selvää, sillä siellä on koko ajan lämmintä ainakin Suomen sääolosuhteisiin verrattuna, mutta miten Venäjä on päässyt helteeltä pelastavien ruokien alkuperämaaksi? Kyse onkin enemmän Ukrainasta, entisestä Neuvostoliiton jäsenmaasta, jolta Venäjä omaksui useita reseptejä ja tapoja niin Neuvostoliiton olemassaolon aikana kuin sitä ennenkin. Joka tapauksessa, sekä Espanjan että Ukrainan tai Venäjän kylmät keitot ovat erinomainen ratkaisu kesän helteeseen, kun ei tee mieli laittaa eikä varsinkaan syödä mitään kunnon lämmintä ruokaa. Näillä keitolla ei välttämättä pärjää kovin pitkälle eli syöminen viisi kertaa päivässä uhkaa muodostua tottumukseksi, mutta sekään ei ole huono asia: terveelliseen ruokakulttuuriin kuuluu syöminen usean kerran päivässä ja ruoan nauttiminen pieninä energia-annoksina.

    Gazpacho Ei Liity Kaasuun

    Tämän espanjalaisen keiton nimi on oikea sanahirviö, mutta keiton maku korvaa nimestä johtuvan huonon sävyn. Ajanlaskumme alussa Andalusiassa elävät talonpojat eli peltotyöläiset valmistivat usein ruokaa, johon ei kuulunut muuta kuin vettä, viinietikkaa, vanhaa kovettunutta leipää, oliiviöljyä ja valkosipulia. Aika usein tämä niin kutsuttu ruoka toimi päivän ainoana ateriana, ja peltotöiden aikana yksi talonpojista kantoikin nimeä gazpachero eli kyseisen ruoan kokki. Tomaatteja alkoi kuulua reseptiin vasta 1800-luvun alussa. Tänä päivänä entinen köyhien ruoka on noussut aikamoiseen suosioon, ja ensimmäistä kertaa historiassa sitä tarjoiltiin vuonna 2013 jopa Espanjan kuningasillallisessa perinteisissä puukulhoissa. Keiton nimestä tulee mieleen, että sitä täytyy keittää, mutta gazpachon kanssa asia ei mene ihan näin. Resepti on varsin yksinkertainen: kuoresta vapautetut tomaatit ja kurkut leikataan kuutioiksi, joukkoon lisätään vaalean leivän kuutioita, paprikaa ja mustapippuria, valkosipulia, suolaa, timjamia ja jääpaloja. Lisäksi seokseen laitetaan erittäin tulista tabasco-kastiketta, sitruunan tai limen mehua ja vähän viinietikkaa. Koko homma laitetaan tehosekoittimeen ja sekoitetaan siihen saakka, kunnes jää sulaa kokonaan. Lisätään ruokalusikallinen oliiviöljyä ja keitto valmis. Tarjoillaan erittäin kylmänä korppujen kera.

    Hedelmällinen Ukraina

    Tämä on kyllä ollut meikäläiselle täysi järkytys. Tätä keittoa ei keitetä, mutta keittämään joutuu kuitenkin, ja keiton nimi on okroshka. Se on saanut alkunsa jo 1700-luvulla ja on kuulemma erittäin suosittu niin Venäjällä kuin muissakin tämän maan keittiöstä kiinnostuneissa maissa. Okroshka-keittoon kuuluu reilusti heinää eli persiljaa, vihreää sipulia ja tilliä – niin paljon kuin kattilaan jaksaa laittaa. Niiden lisäksi leikataan kuutioiksi kurkut, keitetyt perunat, mahdollisesti jopa suolatut sienet, porkkanat, retiisit, keitetyt kananmunat ja jotain lihaa. Lihassa on valinnan varaa ja se voi olla jopa kalaa, tosin alkuperäisessä reseptissä käytetään keitettyä sianlihaa tai kanaa.

    Hedelmällinen Ukraina

    Kaikki osa-aineet sekoitetaan keskenään muistaen, että määrät pitää olla suhteellisen samanlaisia, ja laitetaan kulhoihin. Pöytään tulee ruisleipää, suolaa, mustapippuria ja sinappia sekä smetanaa, jota meidän kaupoista saa joko 20-prosenttista eestiläistä tai kevyempää kotimaista nimeltään kermaviili. Ja kotikaljaa. Kotikaljakin kannattaa valmistaa etukäteen vaikka kaupasta ostetun kotikaljapakkauksen avulla. Mitä tehdään sen jälkeen? Jokainen lisää kulhoonsa sopivan määrän suolaa ja pippuria, levittää ruisleivän päälle sinappia ja kaataa kotikaljaa siihen samaan kulhoon sekä lisää halutessaan smetanaa. Siis se tuntuu siltä, että ensin leikataan salaattia, joka sitten sekoitetaan kaljaan ja siihen lisätään vielä kermaviilit ja syödään ruisleivän kanssa… Aivan järkyttävää, mutta toimii kesäisin erittäin hyvin ja on yllättävän herkullista, ja tässä tulee varma mielipide: suosittelen kylmästi! Ja niin, rohkeammat käyttävät jopa piimää.