• Libanonilainen keittiö hurmaa väreillään ja raikkaudellaan

    Libanonilaiset rakastavat ruokaa ja yhteinen ateria on myös tärkeä sosiaalinen rituaali. Ateria monesti myös valmistetaan yhdessä, käyttäen reilusti aikaa ja rakkautta. Paikallinen sananlasku siitä, että libanonilaiset eivät syö elääkseen vaan elävät syödäkseen, pitää täysin paikkansa. Myös vieraita kehotetaan ottamaan lisää ruokaa lukuisia kertoja, vaikka he vakuuttaisivat olevansa jo aivan täynnä. Onneksi libanonilainen ruoka onkin todella hyvää, vaikka jotkut maut saattavat aluksi vaatia hieman totuttelua.

    Ruoan houkuttelevaa tuoksua ei Libanonissa voi välttää

    Libanonilaisissa rappukäytävissä leijuvat herkulliset tuoksut pitkin päivää, sillä ensin äidit valmistavat kouluikäisille lapsilleen lounasta ja illalla vielä koko perhe syö illallista. Viikonloppuisin pöydän ääreen kokoontuu jo suurempikin porukka ja ruokailu kestää useamman tunnin. Juhlat ovat tietenkin asia erikseen ja silloin ruokia valmistetaan useiden päivien ajan. Sellaista tapahtumaa ei varmasti Libanonissa olekaan, johon ruoka ei kuuluisi olennaisena osana.

    Tuoreet ja maistuvat raaka-aineet ovat libanonilaisen ruoan salaisuus

    Libanonilainen ruoka on yleensä melko raikasta, terveellistä ja hyvällä tavalla yksinkertaista, sisältäen paljon vihanneksia, yrttejä ja erilaisia dippejä. Erottamaton osa ateriaa ovat ainakin hummus, oliivit ja paksu maustamaton jogurtti. Tahnat ja erilaiset salaatit nautitaan rieskamaisen ohuen vehnäleivän kera. Leipää tarjotaan muutenkin osana jokaista ruokaa ja sitä käytetään sujuvasti yhtenä ruokailuvälineistä. Libanonissa valtio tukee leivän tuottajia siten, että kuluttajalle leivän hinta säilyy aina yhtä alhaisena. Noin eurolla saa suuren pussin leipää, joten se ei kyllä pääse kotoa loppumaan.

    Libanonilainen aamiainen pitää kylläisenä pitkälle päivään

    Itse pidän erityisen paljon libanonilaisesta aamiaisesta, vaikka tämäkin ateria on oikeastaan kokoelma varsin yksinkertaisia ainesosia. Tärkeässä roolissa aamiaisessa ovat libanonilaiset maitotuotteet ja erityisesti rasvaista jogurttia muistuttava labneh. Labnehin päälle kuuluu lurauttaa reilu annos oliiviöljyä. Sitten tätä herkkua nautitaan repimällä leivästä sopivia palasia, kaapia leivällä labnehia ja syödä ne yhdessä. Labneh on yksi niistä ruoista, joka saattaa ensi kertaa maistaessa tuntua hieman erikoiselta, mutta kun makuun ja koostumukseen tottuu, siitä tulee todellista herkkua.

    Labnehin lisäksi aamiaispöydästä löytyy erilaisia juustoja. Arkisin tarjolla oleva keltainen juusto muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan suomalaista kermajuustoa. Hienommalla aamiaisella voidaan tarjota tämän juuston sijaan paistettua halloumia, joka on monelle suomalaisellekin tuttua herkkua. Suosittua on myös kolmas, hieman fetaa muistuttava juustolaji. Kaikkia juustoja nautitaan yhtä lailla leipäpalan kanssa.

    Juustojen, jogurtin ja leivän lisäksi aamiaispöydästä löytyy runsaasti kauden kasviksia ja hedelmiä, kuten kirsikoita, mansikoita, akadenioita, kurkkua, maa-artisokkia ja lähes aina myös oliiveja. Suomalaisille tuttua kahvia maassa ei yleensä juoda, vaan kahvi arabialaista tai turkkilaista kahvia, eli vahvaa ja mausteista. Aamiaisella suositumpi juoma onkin musta tee.

    Monia libanonilaisia ruokalajeja voi valmistaa helposti kotona

    Libanonilainen ruoka ei ole kuitenkaan yleensä vaikeaa valmistaa, kunhan vain löytää sopivat ja tuoreet raaka-aineet. Tärkeimmät libanonilaisen keittiön raaka-aineet, kuten tahini eli seesaminsiementahna ja hummus löytyvät nykyään melko hyvin myös suomalaisista kaupoista ja loputkin, kuten hapan ja kirpeä sumak-mauste ja bulgur-vehnä suurempien kaupunkien etnisistä kaupoista. Tosin esimerkiksi hummusta on myös todella helppo valmistaa itse kikherneistä ja tahinista.

    Älä unohda aterialla alkupaloja

    Illalliseen kuuluvat olennaisena osana maistuvat alkupalat eli mezet. Monelle matkailijalle mezejä on tullut eteen myös Välimeren maissa, mutta libanonilaiset versiot ovat astetta ruokaisampia. Pelkästään alkupaloilla saisi siis helposti vatsansa täyteen ja vaatiikin melkoista itsehillintää, että muistaa jättää herkkujen edessä tilaa muillekin ruokalajeille.