• Minustako huippukokki?

    Huippukokin ammatti on yhä useamman nuoren haaveena, sillä viime vuosina kokeista on tullut oman alansa julkkiksia eri kokkiohjelmien kautta. Maailmantähdet Jamie Oliver ja Gordon Ramsay tunnetaan hyvin Suomessakin ja he ovat omalta osaltaan tuoneet glamouria alaan. Tie huippukokiksi on kuitenkin pitkä ja kiemurainen ja vaatii kovaa työtä, nöyryyttä ja uhrauksia. Jos alalla haluaa kehittyä todelliseksi huipuksi, vaatii se loputtomia tunteja eri ravintolakeittiöissä ja monen ammattikokin mukaan myös opintopätkiä ulkomailla. Moni kuitenkin nauttii ammatistaan pitkistä päivistä ja epäsäännöllisistä työajoista huolimatta. Kokkina pääsee käyttämään sekä taitoja että luovuutta ja koskaan ei voi olla aamulla varma mitä päivä tuo tullessaan.

    Opinnot luovat hyvän pohjan ammattiin

    Opinnot luovat hyvän pohjan ammattiin

    Tie huippukokiksi voi toki käydä käytännön kokemusta keräämällä, mutta nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kokeilla on takanaan myös hyvä koulutus. Kokkikouluja löytyy ympäri maata ja laajemmin ravintola-alaa voi opiskella Helsingissä ravintolakoulu Perhossa. Hyödyksi ovat tietenkin myös johtamis- ja talousopinnot, sillä mitä luultavimmin uralla odottavat jossain vaiheessa myös esimiestehtävät ja esimerkiksi omasta ravintolasta haaveilevan on jo pakkokin ymmärtää laajasti myös ravintolan pyörittämisen perusteita. Tilanne on toki sama uralla kuin uralla. Itse nautin paljonkin esimerkiksi nettipeleistä ja pelaan joko kavereiden kanssa Minecraftia tai yksin ollessa Pokerstarsilla. Mutta se ei vielä tee minusta peliammattilaista, sillä en ole valmis käyttämään päivästäni lukuisia tunteja taustatöihin ja taitojeni kehittämiseen, vaan se on puhtaasti hauskanpitoa. Ennen uravalintaa kannattaa siis miettiä, onko kyseessä rakas harrastus, jolloin se kannattaa sellaisena pitää, vai todellinen intohimo, jota jaksaa tehdä päivästä toiseen vuosia eteenpäin. Päivittäinenkin kotona kokkaaminen on varsin eri asia kuin suurtalouskeittiössä toimiminen.

    Suomalainen kokki hankki kokemusta ympäri maailmaa

    Kokeille riittää kuitenkin työmahdollisuuksia ympäri maailmaa ja varsin erilaisissa ympäristöissä. Michelin-ravintoloissa tahti on väistämättä tiukka, mutta toisaalta pääsee työskentelemään maailman huippujen kanssa ja oppimaan, miten he toimivat ammattiympäristössä. Kokkeja on kuitenkin tietenkin myös pienemmissä ravintoloissa ja esimerkiksi catering-yrityksissä, jolloin työpäivät voivat muodosta hyvinkin erilaisiksi. Lisäksi kokkina voi erikoistua melkeinpä niin pitkälle kuin haluaa.

    Suomalainen kokki hankki kokemusta ympäri maailmaa

    Huippukokkeja löytyy Suomestakin ja yksi heistä on Sauli Kemppainen, joka nousi suuren yleisön tietoisuuteen Hell’s Kitchen -ohjelman suomalaisesta versiosta. Kemppainen on Suomen lisäksi työskennellyt mm. Yhdysvalloissa, Saksassa, Espanjassa ja Englannissa. Kemppainen kertoo valinneensa elämäntavakseen sen, että hän viettää päivittäin 16 tuntia keittiössä, vaikka se on omalla tavallaan pois muusta elämästä. Intohimo alaan ja sitkeä luonne ovat ajaneet miestä eteenpäin kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta kokin uralle hän ajautui kuitenkin puolivahingossa.

    Kemppainen ei viihtynyt koulussa ja hänen lempiaineitaan olivat lähinnä kotitalous, puutyöt ja liikunta. Pänttäämistä enemmän kiinnostivat kaverit ja myöhemmin tytöt. Peruskoulun jälkeen hän suuntasi hetkeksi LVI-linjalle ammattiopistoon, mutta ei löytänyt motivaatiota opiskeluun ja jätti koulun kesken kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen. Jokin suunta elämälle oli kuitenkin keksittävä ja Kemppainen valitsi kokkikoulun Pohjois-Pohjanmaalla. Yllättäen hän huomasi innostuvansa opiskeluista ja päätti alkaa panostaa kunnolla opintoihinsa. Koulun ohella Kemppainen pääsi tutustumaan Oulun alueen suurtalouskeittiöihin ja sai arvokasta käytännön kokemusta alasta.

    Sipulinkuorintaa ilman viisumia

    Sipulinkuorintaa ilman viisumia

    Kokkikoulun jälkeen Kemppainen päätti suunnata Yhdysvaltoihin Floridaan, sillä Miami oli jäänyt lomamatkalla mieleen mukavana paikkana. Turistiviisumilla matkaillut Kemppainen työskenteli pimeänä paikallisten ravintoloiden keittiöissä ja omien sanojensa mukaan kuori vuoden verran sipulia. Miamin jälkeen koitti paluu Helsinkiin ja Kemppainen aloitti työt lauttasaarelaisessa Casa Mare -ravintolassa. Samassa työpaikassa kohtasivat Kemppaisen ja hänen tulevan mentorinsa Akis Staboulisin tiet. Staboulisin kannustamana Kemppainen uskalsi hakea töihin kovatasoisiin ravintoloihin ja kiittelee edelleen mentoriaan oikeaan kohtaan osuneesta rohkaisusta.

    Kohti Saksaa – osaamatta sanaakaan kieltä

    Vuonna 1994 Kemppainen kaipasi elämäänsä uusia tuulia ja päätti suunnata Saksaan, tietämättä maasta kovin paljon etukäteen. Hän ei osannut edes kieltä, mutta marssi siitä huolimatta eri ravintoloiden oville pyytämään töitä. Nuoren miehen rohkeus ja sinnikkyys tekivät vaikutuksen useampaankin ravintoloitsijaan ja töitä löytyi. Ilman yhteistä kieltä työuran alku oli kuitenkin raskas ja Kemppainen myöntää pohtineensa useita kertoja kotiinpaluuta. Vähitellen asiat alkoivat kuitenkin sujua, suomalaiskokin ahkeruus ja tunnollisuus huomattiin ja hän pääsi etenemään haluamiinsa ravintoloihin töihin. Asiakkaiksi alkoi osua myös maailmanluokan tähtiä, kuten Tina Turner. Kemppainen kertoo ymmärtäneensä tuolloin, että uralla on todellakin tullut edettyä.

    Paluu Suomeen ja opintojen täydentäminen

    Saksan jälkeen edessä oli jälleen Suomi, sillä työtarjouksesta Palace Gourmet -ravintolassa oli vaikea kieltäytyä. Tie jatkui aina vain lähemmäs ravintolamaailman huippua ja Palacen jälkeen vuorossa olivat Savoy-ravintola, Katajannokan Casino ja työt kesäravintola Särkänlinnassa. Töiden lomassa Kemppainen täydensi opintojaan keittiömestarilinjalla Perhossa ja kuvailee nyt päivien olleen äärettömän kiireisiä. Ahkeruus kuitenkin kannatti, sillä Kemppainen pääsi keittiömestariksi Oulun Seurahuoneelle. Sopimukseen sisältyi mahdollisuus tehdä lyhyitä työkomennuksia ulkomailla maailman hienoimmissa ravintoloissa.

    Paluu Suomeen ja opintojen täydentäminen

    Kemppainen kiersi väliaikoina Michelin-ravintoloita ympäri maailmaa ja pitää tätä yhtenä arvokkaimmista oppitunneistaan. Matkalta löytyi mentoreita, jotka kannustivat eteenpäin ja samalla Kemppainen pääsi hiomaan omaa kokkaustyyliään, nähtyään ensin miten moni maailman huippukokki oman työnsä hoitaa. Mukana palasi siis aina myös aimo annos uutta tietoa ja taitoa.

    Nykyään Kemppainen on asettunut pysyvämmin Suomeen ja toimii hotelli Kämpissä keittiöpäällikkönä. Hän kannustaa kaikkia alasta kiinnostuneita opettelemaan perusasioita sekä koulussa että eri keittiöissä työskentelemällä. Kemppainen uskoo, että todelliseksi huippukokiksi haluavan täytyy suunnata jossain vaiheessa myös ulkomaille töihin, jotta oppii monipuolisesti eri maiden keittiöitä ja työskentelytapoja. Kokkina hän itse ei koskaan tyydy keskinkertaiseen ja on nauttinut työskentelystä muiden saman asenteen omaavien kokkien kanssa. Kemppainen kuvailee kokin työtä elämäntapavalinnaksi, joka on ainakin hänelle ollut juuri se oikea tie.