• Oikein säilytetty, kunnolla nautittu

    Edellisessä kirjoituksessa oli puhetta suosituimpien juuresten ja vihanneksien säilyttämisestä niin, että ne pysyisivät tuoreina, käyttökelpoisina ja terveellisinä mahdollisimman pitkään. Ruokaamme kuuluu myös tietty määrä hedelmiä, joka on tosin paljon pienempi etelämaiden asukkaiden tottumuksiin verrattuna, ja siinä on vielä yksi syy säilyttää etenkin eksoottisempia hedelmiä oikein: niitä ei saa ihan joka päivä kaupasta ja niistä halutaan käyttää kaikki hyöty, joten säilyttämiseen voisi panostaa enemmänkin.

    Oikein säilytetty, kunnolla nautittu

    Paikallisen Sadon Säilytys

    Kauden sadosta riippuen meillä on joko lukematon määrä omenoita tai niitä ei ole melkein lainkaan ja ne käydään hakemassa lähikaupasta. Omenoiden säilytys onnistuu melko helposti varsinkin keskikokoisten omenoiden kohdalla, jotka eivät pilaannu yhtä nopeasti kuin isoimmat yksilöt eivätkä kuivu niin äkkiä kuin pienimmät puutarhasta poimitut omenat. Paras paikka omenoiden säilytykseen on kylmäkellari, mutta sopii myös jääkaappi ja huoneen lämpö, kunhan omenat jaksetaan syödä ennen pilaantumista. Toisaalta omenoiden säilytys ei ole mikään iso haaste, sillä niistä saadaan helposti tehtyä niin erilaisia hilloja kuin mehujakin. Leivontaan voi käyttää ne omenat, joita ei enää viitsi syödä tuoreena, mutta niitä on vielä sääli heittää pois.

    Paikallisen Sadon Säilytys

    Kirsikoitakin on yleensä joko paljon tai sato on niinkin niukka, että niitä riittää vain suoraan puusta syömiseen. Jos kausi sattui olemaan kirsikkarikas, kirsikoita saatetaan haluta säilyttää syksyyn ja miksei talveenkin, ja siihen on hyviä keinoja. Jääkaapissa tuoreet kirsikat säilyvät vain noin viikon verran, mutta pakastamalla ne saa pysymään hyvinä vielä seuraavaan kauteen, tosin pakastamiseen joutuu vähän panostamaan: tuoreet kirsikat pestään kunnolla, annetaan kuivua kunnolla, levitetään yhtenä kerroksena uunipellille ja sillä pakastimeen. Kun kirsikat ovat jäätyneet, ne annostellaan pieniin pakastepusseihin ja palautetaan pakastimeen. Näin ne pysyvät sekä herkullisina että myös kauniina marjoina pakastuksen jälkeenkin. Kirsikoita voi myös kuivattaa, mutta epäilen, että harvaa ruoan ystävää kuivatut kirsikat kiinnostavat: ne menettävät sekä ulkonäkönsä että myös suurimman osan maustaan. Kirsikkahillosta tykkäävät ovat onnekasta kansaa, sillä hillon säilyttämiseen ei tarvita mitään erityisvalmisteluja. Joinakin vuosikymmeninä on ollut muotia säilyttää kirsikoita myös konjakissa: marjat laitetaan lasipurkkiin ja täytetään se millä tahansa konjakilla tai rommilla, minkä jälkeen suljetaan tiiviisti ja laitetaan kylmäkellariin. Talvi-iltoina tällaiset kirsikat ovat erinomainen mauste teekuppiin tai lettujen kanssa nautittuina.Vadelma on puolestaan kirsikoita vaikeampi marja. Se on hyvin helposti rikkoutuvaa rakenteeltaan ja pilaantuu myös hyvin nopeasti. Pakastaminen onnistuu samalla lailla kuin kirsikoidenkin kohdalla, mutta jääkaapissa vadelma ei kestä kuin pari päivää ja sillä ehdolla, että se on levitetty isolle lautaselle enintään kahteen kerrokseen sekä peitetty leivinpaperilla. Talvisäilytykseen onnistuu vadelmien kuivatus, minkä jälkeen niitä voidaan käyttää teen hauduttamiseen sekä kuivattujen marjojen että lehtien kanssa, ja vielä yksi hyvä keino on vadelmien sekoittaminen sokerin kanssa tehosekoittimessa ja seoksen pakastaminen. Siitä ei tule niin makeaa kuin hillo ja vitamiinitkin säilyvät paremmin, kun niitä ei keitetä korkeissa lämpötiloissa useita tunteja.Iäkkäämmiltä ja kokeneemmilta kotiäideiltä saa hyvin neuvoa paikallisen sadon säilyttämiseen. Kun vuosikymmeniä sitten talvisäilykkeet olivat enemmän välttämättömyys kuin huvi, tänä päivänä kauniisti pakatut hillopurkit sekä talvella pakastimesta nostetut herkulliset kirsikat ovat trendissä. Joidenkin mielestä paikallisesta marja- ja hedelmäsadosta valmistetut hillot ovat oiva lisäys keittiön sisustukseen: tila tulee näyttämään paljon kotoisammalta ja lämpimämmältä, kun hyllyissä komeilee kokonaisia riviä värikkäitä purkkeja ja kuivattuja pohjoisluonnon antimia.