• Pärjätään pidempäänkin osa 2

    Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olin etsimässä paljon energiaa antavaa ruokaa, jonka valmistamiseen ei menisi liian paljon aikaa ja päädyin venäläisiin keittoihin: borsch-keittoon ja hapankaalikeittoon.

    Pärjätään pidempäänkin

    Aluksi keitin niitä kolmen litran kattilassa, mutta kun en saanut mahtumaan kaikkia aineksia, siirryin käyttämään viiden litran kattilaa. Keitto oli hyvä viikkoratkaisu: sunnuntaina keitettynä se kesti pysyä hyvänä jääkaapissa vielä torstai-iltaan saakka, ja työpäivän jälkeen siitä sai juuri sen verran energiaa, mitä päivän päätteeksi tarvittiin. Perjantaisin ja lauantaisin tehtiin jotain muuta ja arkilounaat järjestyivät töissä. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettimään, että vaikka ne keitot ovat hyvin syötäviä, ne eivät näytä eivätkä maistu perinteiseltä venäläiseltä ruoalta, ja kysyinkin sitten neuvoja venäläissyntyisiltä tuttavilta tai enemmän heidän vanhemmiltaan. Siitä tuli tietoa!

    Borsch-keiton Salaisuuksia

    Meikäläisen borsch-keitto oli aina hyvin vaalea ja kaipasi enemmän pippuria. Vaaleus ei lähtenyt suurellakaan punajuuren määrällä, kun taas netissä olevissa valokuvissa kyseinen keitto oli erittäin punaista. Siitä syntyi ensimmäinen kysymys: enhän minä voi nyt laittaa siihen pelkkää punajuurta, missä piilee vastaus? Vastauksena oli viinietikka. Punajuuret piti katso pestä ja kuoria ja pilkkomisen jälkeen paistaa vielä paistinpannulla viitisen minuuttia lisäämällä siihen puolisentoista ruokalusikallista viinietikkaa ja vasta sen jälkeen laittaa ne kattilaan, jotta väri pysyisi keitossa. Kokeilin ja se yllättäen toimi. Punajuurta ei tarvinnut enää kuin enintään kolme viiden litran kattilaan, mikä tarkoitti sitä, että naudanlihaa sinne pystyi työntämään jo melkein pari kiloa eli siitä tuli erittäin runsaskalorinen ja tehokas ruoka. Seuraavaksi oli kyseessä pippuri. Vaikka viinietikka toi keittoon uusia ja kuulemma perinteisiäkin vivahteita, tuore kaali ei maistunut meikäläiselle mitenkään enkä halunnut enää edes käyttää sitä koko sopassa. Kokeneen emännän neuvo oli käyttää hapankaalia tuoreen kaalin sijaan, ja sitäkin minun oli pakko kokeilla. Ensimmäinen yritys loppui siihen, että ruokalusikasta roikkui pitkiä kaupasta ostetun hapankaalin paloja, mutta seuraavan kerran olin jo fiksumpi ja pilkoin ne pieniksi paloiksi. Homma pelaa. Venäläisten kokkien mukaan borsch-keittoa tehdään sekä tuoreella että hapankaalilla, ja meikäläisen suosikiksi osoittautuikin jälkimmäinen vaihtoehto, johon ei enää kaipaa lisää pippuria vaan maku hoituu happamuutta lisäämättä. Siinäpä ne borsch-keiton salaisuudet olivat.

    Parannuksia Hapankaalikeittoon

    Siinä oli taas omat vaivansa. Hapankaali oli jo opittu eli se pilkottiin pieniksi paloiksi ja heitettiin kattilaan aivan viimeisenä eikä keitetty lainkaan, sillä keitetty hapankaali muistuttaa jotain poron räkään liittyvää ja sitä on täysin mahdoton syödä. Haasteena oli liemen väri. Keitin lientä kolmesta tai neljästä kananpojan nahallisesta reidestä ja liemen keittämisen aikana poistin pinnalle syntyvät niin sanotut vaahdot, mutta se ei auttanut ja soppani oli edelleen sameaa eikä kauniin läpinäkyvää. Siitä neuvottiin täysin järjetöntä: piti muka ensin kiehauttaa liemi ja keittää sitä viidestä kymmeneen minuuttia, minkä jälkeen valuttaa kokonaan pois ja laittaa kattilaan uutta vettä, josta olisi sitten tulossa se oikea keitto. Kuulosti järkyttävältä, sillä kuvittelin, että liemen paksuus lähtee tällaisella toimenpiteellä kokonaan, mutta kun se ei lähtenyt! Sopasta tuli yhtä rasvainen ja maukas poiketen edellisistä versioista vain sillä, että nyt pystyi näkemään keiton kautta lautasen pohjalle saakka. Mahtavaa.

    Parannuksia Hapankaalikeittoon

    Hapankaalikeitto sallii paljon virheitä ja vaihtoehtoja. Siihen käy pavut ja korianteri, vihreä sipuli ja smetana. Tomaattimurskaakin voi käyttää, jos mieli tekee. Kun kyllästyy kanaan, lihan voi vaihtaa vaikka sikaan tai jopa nautaankin, miksei, ja jos sattuu olemaan tilaisuus hankkia jostain hyvää lampaan lihaa, hapankaalikeitto onnistuu silläkin erittäin hyvin. Tämän päivän mielipiteeni on se, että itänaapurin keittoja ollaan aliarvostettu ja vielä tärkeämpi oivallus on siinä, että ne eivät toimi alkuruokana vaan ovat kumpikin itsenäinen ruoka leivän kanssa nautittuna. Lämmittävät upeasti talvi-iltoina!