• Pärjätään pidempäänkin osa 1

    Muutto vanhempien talosta itsenäiseen elämään on aina tietynlainen stressi hyvässä tai huonommassa mielessä. Joidenkin on hyvin vaikeaa sopeutua uusiin olosuhteisiin ja uuteen elämään, jossa kannetaan vastuuta joka asiasta itse, ja joillekin itsenäisen elämän alku tarkoittaa vapautta, johon kuuluu vastuun lisäksi myös paljon hauskaa ja oikeus tehdä omia päätöksiä. Sähkö- ja puhelinlaskut, siivous, kodin sisustus – ne muodostuvat kaikki mukavaksi puuhaksi, kunnes uusi koti tuntuu vihdoin viimein valmiilta. Yllätys yllätys, mutta ruoanlaiton välttämättömyys ei siitä kuitenkaan mihinkään häivy…

    Pärjätään pidempäänkin

    Se On Aina Hauskaa Alussa

    Muistelen vieläkin lämpimällä tunteella niitä aikoja, kun olin ylpeä 17 vuotta vanha oman kotini emäntä. Joka illallinen tuntui kokonaiselta tapahtumalta, ja jaksoinkin panostaa ruoanlaittoon erittäin ahkerasti kodin sisustamisen ja työn ohella. Verkossa tilattu pizza ei koskaan kelvannut, vaan joka päivä piti miettiä illallista tarkkaan ja hankkia tarvittavat ruoka-aineet kaupasta, minkä jälkeen viettää keittiössä tunti tai pari ja nauttia lopuksi hienosta kahdelle laitetusta illallisesta viinin tai hyvän oluen kanssa. Aikaa kului, ja arkirutiini tuntui jo vetävän meikäläistä kaikin voimin oikeaan aikuisten elämään – eli siihen, missä aika ei riitä arkisin mihinkään ja missä ruokavaliota mietitään enemmän terveellisyyden ja taloudellisuuden perusteella eikä ruoan eettisestä näkökulmasta katsottuna. Joka päivä piti keksiä jotain, mistä saisi tarpeeksi energiaa ja mikä olisi toisaalta edes syötävää, siis ei välttämättä kovin herkullista mutta ei ainakaan liian tuttua. Uunissa tehtiin kalaa ja lihaa, lisukkeeksi keitettiin perunoita tai riisiä ja salaattiin meni mitä meni, kunnes kyllästyin koko hommaan täysin ja päädyin keittoihin.

    Se On Aina Hauskaa Alussa

    Kaksi Voittajaa

    Perinteisiä keittoja on olemassa monenlaisia, niin kevyempiä kuin paljonkin energiaa sisältäviä. Nämä kevyemmät keitot sopivat erittäin hyvin talvi-iltana ravintolan alkuruoaksi, mutta sen jälkeen pitää taas keksiä jotain, eli ne eivät enää kelvanneet. Ainoaksi tarpeeksi energiaa antavaksi keitoksi oli osoittautunut perinteinen lohikeitto isolla määrällä perunoita, kermaa ja voita. Sitäkin piti syödä aina leivän kanssa ja pilkkoa vihreää sipulia lautaseen, tosin se ei ollut mikään ongelma koskaan. Mutta eihän sitä aina pysty syömään? Kyllästyy herkulliseen loheenkin, kun ahmii siitä keitettyä keittoa joka arki-ilta ja lauantaina taas jotain herkullista illaksi. Rupesin tutkimaan muiden maiden ja kulttuurien keittiöitä, ja avasin itselleni venäläiset perinteiset keitot. Mikä pelastus! Vaikka niitäkin on olemassa Venäjän kulttuurissa monenlaisia, itse valitsin punajuurta sisältävän borsch-keiton ja hapankaalikeiton. Muita vaihtoehtoja ovat olleet lihapyörykkäkeitto, joka tuntui jo liian nykyaikaiselta ja tylsältä; georgialaiset lammaskeitot, joiden valmistamiseen piti keksiä paikkoja mistä ostaa ja missä pitää lampaita; vihanneskeitot… no, niitä ei edes katsottu vakavasti.

    Borsch-keittoa keitetään nautaliemellä. Muita siihen kuuluvia aineksia ovat edellä jo mainittu punajuuri, perunat, porkkana, sipuli, kaali ja halutessaan myös tomaattimurska. Liemen ollessa valmis siitä nostetaan liha pois ja kattilaan heitetään punajuuri, noin vartin kuluttua perunat ja niiden ollessa melkein kypsät lisätään kaali. Samaan aikaan voissa paistetaan pilkottua sipulia ja raastettua porkkanaa, joihin lisätään tomaattimurska, ja kaadetaan koko sekoitus keittoon. Naudanliha leikataan pienemmiksi paloiksi ja palautetaan takaisin kattilaan. Keitto valmis. Hapankaalikeittoa voi tehdä mistä tahansa lihasta, mutta itse valitsin broilerireidet. Niitä käytin kolme tai neljä viiden litran kattilaan ja nostin ne liemestä pois niiden ollessa kypsiä, minkä jälkeen lisäsin liemeen perunat, samanlainen kuin borsch-keittoon lisättävä sipuli-porkkanasekoitus ja joskus vähän kidney-papuja. Monessa reseptissä sanottiin, että hapankaalia pitäisi keittää ainakin kymmenen minuuttia, mutta siinä täytyy olla silmää, sillä asia riippuu siitä mistä emäntä enemmän tykkää. Kumpaankin keittoon oli voinut olla tyytyväinen, mutta nekin tuntuivat lopuksi mauttomilta. Salaisuuksia keksittiin sitten monenlaisia, mistä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.