• Perinteitä omaankin pöytään

    Turhaa on valehdella siitä, että emme olisi kiinnostuneita muiden kulttuurien ruokaperinteistä. Tämän vuoksi meillä on olemassa lukuisia eri maiden keittiöihin erikoistuneita ravintoloita ja kahviloita, joissa käyminen on aina omanlainen kokemuksensa ja uusien ruokien maistelu tuo kivaa vaihtelua sekä arkeen että perinteiseen viikonlopun viettoon. Ravintolat eivät kuitenkaan ole mikään halvin tapa saada uusia kokemuksia erilaisista keittiöistä, joten miksi ei lähtisi kehittämään uusia perinteitä omassa talossa?

    Perinteitä omaankin pöytään

    Tavallista Ruoanlaittoa Vai Uusia Kokemuksia?

    Internetin avulla pääsee onneksi tutustumaan vaikka mihin käymättä paikan päällä lainkaan. Se koskee niin eri maailmanosien maisemia kuin myös niiden perinteitä ja keittiötä, ja jälkimmäisestä saa lukemattoman määrän neuvoja: mitä ruokia kuuluu mihinkin kulttuuriin, miten ne valmistetaan, miksi joitakin ruokia vältetään ja niin edelleen. Kun yhteiset illalliset perhe- tai kaveripiirissä tuntuvat omalta asialta, niiden ei tarvitse olla perinteisiä suomalaiseen keittiöön rajoittuvia, vaan niitä voisi kehittää tuomalla niihin uusia tapoja ja perinteitä. Se voi olla järjestetty monella eri tavalla ja meidän tapauksessa asia meni niin, että joka kuukausi oli tietyn keittiön aikaa. Arkisin laitettiin tavallista ruokaa, mutta joka lauantai tehtiin jotain erikoista. Syy, minkä takia aikaväliksi valittiin kokonainen kuukausi, on erittäin yksinkertainen: yhteen viikonloppuun ei saa millään mahtumaan sellaista määrää jonkun kansan perinteistä ruokaa, että saisi hyvän käsityksen kyseisen maan keittiöstä, ja kuukauden aikana tällaisia illallisia tapahtui jo neljä eli juuri riittävästi saamaan edes jonkun lainen käsitys uudesta keittiöstä.

    Valinnan Tuskaa

    Jos kotona on tapana kutsua ystävät viikonloppuillalliseen, olisi hyvä ensin kysellä heidän ruokailutottumuksista ja allergioista. Ennen kuin lähdetään kokeilemaan rohkeampia ruoanlaittomenetelmiä, tällainen kysely saattaa pelastaa illallisen: tuskin vegaanipariskunta suostuu osallistumaan irlantilaisen aamiaisen ahmimiseen, ja erittäin terveellistä ruokavaliota suosiva ystäväperhe ei välttämättä tule paikan päälle, kun selviää, että nyt maistellaan ranskalaisia jälkiruokia. Jos omasta ja kavereiden mahoista ei ole yksiselitteistä ymmärrystä eli ei ole varmuutta niiden suhtautumisesta esimerkiksi raakaan kalaan, kannattaa aloittaa perinteet suomalaista keittiötä lähimmistä kulttuureista. Yksi mielenkiintoisista keittiökulttuureista vallitsee Skotlannissa, vaikka sen uskoisi olevan aika niukkaa. Nimenomaan Skotlannista tulevat maailman parhaat aberdeen angus -nautapihvit, mutta niiden lisäksi sieltä saa perinteisiä ruokia joka makuun. Kun matkustetaan vain Skotlannin turistipaikoissa, nähdään paljon fish and chips -paikkoja, joissa pääruokana onkin kullanväriseksi paistettu kokonainen paikallinen kala ja ranskalaiset. Ei vaikuta kovin herkulliselta tai erikoiselta, eikö vaan? Maistaakseen oikeita skotlantilaisia perinteitä kannattaakin siirtyä pohjoiseen, missä asukastiheys on alle yksi ihminen neliökilometrille ja paikallisväki noudattaa vanhoja perinteitä. Näissä kauniissa ja autiomaisissa paikoissa pystyy näkemään sekä hienoja maisemia että joka mäessä laiskasti siirtyviä lampaita, jotka myös kuuluvat skotlantilaiseen keittiöön sen merkittävänä osana.

    Valinnan Tuskaa

    Skotlantilaiset keitot ansaitsevat erillistä huomiota. Perinteisiin keittoihin kuuluu sipulikeitto kananlihan ja kuivattujen luumujen kera nimeltään cock-a-leekie, savustetusta koljasta sekä perunoista ja sipulista keitettävä cullen skink, rapuriisikeitto, linssipekonikeitto ja monia muita, joiden joukosta löytyy muun muassa vihanneksista ja lampaanlihasta valmistettava paksu keitto talven kylmiin iltoihin. Kaikkia skotlantilaisten keittojen ruoka-aineita saa tavallisesta suomalaisesta lähikaupasta ja keittojen makukin on hyvin sopivaa pohjoismaiseen keittiöön tottuneelle mahalle, joten siinä olisi oiva tilaisuus aloittaa kokeilut. Jälkeen päin voi hyvin siirtyä skotlantilaisiin pääruokiin, joihin kuuluu reilusti lihaa ja juureksia, minkä jälkeen jo ajatella rohkeampia kokeiluja: espanjalainen keittiö on vielä siinä ja siinä, mutta kun lähdetään tutkimaan aasialaisia ruokalajeja… sekä ruoka-aineet että varsinkin mausteet on välillä haasteellista hakea lähikaupasta, mutta niihin tutustuminen todellakin kannattaa – ainakin silloin, kun elämästä halutaan enemmän kuin vain töissä käyntiä ja sohvalla makaamista.